Kiinanruusu puskee nukkaista rihmastoa vesilasissa. Kuvittele betoni. Siinä halkeama. Halkeamasta versoa työntyy. Ja sen kasvin jokainen solu, molekyyli ja lopuksi energia tietää: kasva kasva kasva!
Minulla on viisas veli. Eilen se sanoi, että tee mitä haluat. Asiat, jotka tökkii, eivät ole sinua varten. Ja tänään se sanoi, että on vaan hyviä ajatuksia ja huonoja ajatuksia. Ja että voima on sellainen, että se antaa sitä mitä siltä pyytää. Mä laitan mun kotia. Tästä tulee mun ateljee, työhuone, leikkikenttä. Keskityn yksinkertaisuuteen. Yksinkertaisesti siten, että nautin siitä, mitä onnea ja runsautta koen.
Kiinanruusu puskee ja mä rönsyilen. Eilen toissa päivänä poikkesin akatemian galleriaan Emma Ainalan avajaisiin. Tuli ajatus: minulla on riittävä onni. Se karistaa kaiken valtataistelun ihmisten väliltä. Tuo läsnäolon puhtaana ja vilpittömänä. Ihminen on galleriassa. Hän nauttii maalauksista, jotka on maalattu hienosti, ripustettu hienosti. Hän keskustelee tuntemattoman naisen kanssa. Hän saattaa oppia jotain ja kertoa naiselle jotain tärkeää. Muuten, ne maalaukset olivat oikeasti hienoja! Kiitos.
Pikku tyttönä järjestelin hevosjulisteita. Niitä ei saanut ripustaa. Sisko ei halunnut. Ymmärrän häntä. Meillä on edelleen erilainen maku. Nyt kotini on juuri sellainen kun tyttönä halusin. On väriä, tavaroita, yllätyksiä ja paljon leluja. Sekä kirjoja. Taiteilijan taajuuteni rönsyilee. Nyt kasvan. ympäröin itseni asioilla, jotka tukevat, auttavat maalaamisessa. Ja maalaaminen on rakasta.Se on työni ja tapani ajatella. Sitä kautta voin toteuttaa syntymävisiotani. Tuoda jotain yhteiseen hyvään. Vielä mikä parasta, oppia!
Ja kiinanruusu odottaa pehmeää, ravinteikasta multaa. Viisas veljeni lainaa viisaita ihmisiä: A:sta B:hen ei pääse logiikalla vaan mielikuvituksella. Ja hän sanoo puhelimessa että se maalaus, jonka olet kuvitellut, on jo valmiina. Ajattele: se on! Tiede on sen todistanut. Vesilasissa kiinanruusun hauras varsi imee mustasta mullasta ravinteita.