Lapset säntäävät sisään. Ollaan maalla. On omaa lasta, on hoitolasta. On pihassa vieras avolavapaku. Huudetaan, että jotain lamapaista, jotain miehestä! Takkia niskaan ja ulos. Pihaan tullut mies, pitkä ja partasuinen, kuin kulkukauppias lapset ja koira ympärillä.
Kuvittele kello. Sen viisarit ja viivat, jotka osoitavat tuntien, minuuttejen, vuosien vaihtumista. Sitten: kuvittele äärettömyys.
Olen kymmenen vuotias. Hikoilen tukiopetuksessa ja tuijotan häkeltyneenä pyöreää paperista kellotaulua. Kysytään: mitä se on digitaalisesti? Aivoissani alkaa ruksuttamaan. Käytänkö sormia vai laskenko salaa paperilla? Kuvaan ja rytmiin perustuva muistini valittaa kuin puinen laiva myrskyssä. Sitten keksin metodin. Lasken sormilla ja aloitan alusta, kastoiskoltoisneltoistviistoist. Teen edelleen niin.
Suhteellisuuden maailmassa uimme kasvatusaltaissa ja sukellamme putkesta jokeen (Kalan istutusta on hienoa katsella. Hopeavirtaa putkella veteen!). Evämme ovat surkastuneet ahtaissa altaissa, silti opimme. Meillä on kaikki mahdollisuudet; vedet joista meriin ja meristä muille maille. Löydämme oman suvantomme. Sen jonka veden päälle kuusi (palmu, sypressi, kuusama) rennosti laskee oksansa. Ja pihassa mies kysyy: tarviiko lampaat tortilloita? Se nojaa lavan kylkeen ja laittaa käden taskuun, ristii toisen jalan siten kuin mies, joka tietää, että kellotaulu on pelkkä kuva. Että ajan mittaaminen on hatara yritys hahmottaa todellisuutta. Mies, joka käyttää kojelaudan digitaalisia numeroita vain tietääkseen uutisten lähetysajat ja ei sitten niin muuhun.
Nyt, nyt, nyt! Nyt näe kuva: ruosteinen avolava, pitkä mies partoineen. Kymmeniä tortilla laatikoita lapset vetämässä pulkilla suojaan. Ja sitten mies lapiolla kaivaa lavan lumesta kermajogurttia. Kaksi pulkallista jogurttipurkkia ja vielä päiväykset kunnossa! Kaiken aikaa koira häärii jaloissa.
Nyt nyt nyt. Kellottomasta todellisuudesta tulee Einstein ja sanoo, että aika pysyy paikallaan, ihmisen aika on hullu keksintö. Sanoo ja ottaa laatikosta kopin.
Tortilloista pitsapohjia. Lusikoilla ketsuppia ja jauhelihaa ja juustoa.
Aamulla ennen kun lapset lähtivät pihalle,ennen avolavan tuloa, aamulla sanoin, että tilataan pitsaa ja kotiin asti tuotuna.
Äärettömyydessä koirat, tortillat, pitsat ja kymmenittäin lapsia pyörimässä jaloissa.
Nyt nyt nyt. Nyt olet olemassa tulevaisuudessa, joka on
pitsoineen päivineen.