Näppäilen kännykkään help. Naiset pyörivät takanani. Ovat sulkeneet pääsyni ulos. Turvamies kieltää lähettämästä viestiä yksykskakkoseen. Ajattelen, jos soitan salaa ja jätän linjan auki, minut löydetään täältä.
Ollaan koulussa. Luokkahuoneessa, jossa kävin ykköskakkosen. Naisten kuuluisi olla näyttämöllä, mutta ei. Ne liehuvat ympäriinsä ja puhuvat, nauravat ja ovat liian hiljaa. Pelottaa. Huoneessa on aurinkotuoli.
Ollaan siskon luona syntymäpäivän illan teellä. Sisko on hiihtänyt. Toinen sisko ostanut koiran ja kolmas sisko saa siitä koiralleen poikaystävän. Tulee pentuja. Pieniä coccereita. Niitä puheltiin, kun syötiin stevialla maustettua marjahyydykettä (litra marjoja!). Puheltiin myös edellisestä illasta, kun sisko oli seissyt mahavauvansa kanssa ja kertonut hyvinvoinnista, siitä miten rauta-arvot on kohdillaan ja siitä juttelimme, kuinka nuorimman siskomme posket olivat alkaneet punoittaa, kun hän oli innostunut ja äitimme oli nauranut. Äidilläni on kaunis ääni.
Sanoin tänään päivällä, että minä olen nuo unen naiset, joiden eteen pitäisi vetää näyttämön esirippu. Nostan illalla teetä juodessamme kädet ylös ja hihkun. Vanhin meistä puhuu juuri siitä, miten kukaan ei ole sanonut, että mieti vielä vähän. Koira kakkaa ja pissaa. varsinkin pentukoira. Ja minä että jihuu.
Tajuan. Olen huoneessa, jossa ikkuna aukeaa valoisaan ilmaan. Oven saa auki ja siitä voi käydä.Voin vetää virattomat naiseni näyttämön taakse ja unohtaa sinne kuin se lavaste, jota käännettiin ja saatin lumiset kuuset vihreiksi koivuiksi juhilista juhliin. Voin laskea puhelimen ja antaa avun pyynnön olla. Tähän voin vastata vain minä.
Lasken puhelimen. Turvamies katoaa. Naiset ovat huomanneet. He ovat kerääntyneet näyttämön eteen ryhmäksi ja tarkkailevat minua. Minä katson ulos. Kesä on lämmin ja valoisa. Naiset pitkissä viitoissaa huolet, murheet, loogiset päätelmät laahaten menevät esiripun taakse ja minä kuin siinä toisessa, aikaisemmassa unessa juoksen mustelmaisilla pitkiksi venähtäneillä jaloillani ulos syöden ruisleipää ja kuuleen nukkuviin korviini lapsen ääneni kirkkauden.
Sisko tarjoaa teetä. Ovikello soi. Tulee lisää vieraita. Ja luokkahuoneessa on auronkotuoli. Juoksen pihasta purolle ja tungen leipää suuhun. Valo ikkunoista on kirkas. Aurinkotuolissa istuu joku vielä kirkkaampi.