Osallistun Kirsi Salon vapaa nainen-kurssille. Eilen kokoonnuimme ekaa kertaa. Istuimme ikiaikaiseen naisten piiriin. Keräännyimme suureen saliin rinkiin. Meitä oli lähemmäs neljäkymmentä naista.
Minua jännittin kovaa. Tiesin, että tällä kurssilla vedetään nainen kölin ali, niin kuin Kirsi jälkeenpäin sanoi. Tiesin, että joudun riisuutumaan toisten edessä, koskettamaan toista ja ääntelemään tunteen vallassa. Tekemään sellaista vienolle suomalaiselle neidolle erittäin epätavanomaista; Olemaan julkisesti sellainen kuin olen. Ei siis ihme että jännitin.
Kirsi talsi ja hyppi edessämme. Ilmehti koko kehollaan sanomaansa. Ensimmäisen tehtävän jälkeen, jota kirsi johdatti taitavin sanoin, kiilsi jokaisen naisen silmäpari. Jännityneet ja varautuneet naiset olivat muuttuneet hetkessä jumalaisiksi rakkaudellisiksi naiseuksiksi. Siksi olikin luontevaa, kun kirsi seuraavaksi tempasi muitta mutkitta itsensä syntymä asuun, seurata esimerkkiä. Kohta oli sali täynnä ihokkaisia, alastomia naisia.
Saimme tehtäväksi kuvailla toiselle tämän kauneutta. Kiersimme, me sorjat, muodokkaat, ehdottoman olemassa olevat, lihaa ja verta olevat jumalattaret, toisiamme silmäillen, ihastellen. Miten haastavaa oli sanoa ääneen kaunista, tunnustaa sisäiset tunteet julkisesti, kertoa yksinkertaisesti häpeilemättä, että ihastelee toista! Että toinen on kauneus!
Arkinen ihme oli läsnä ja kosketti syvästi. Naisten voima on sydän, kyky rakastaa ja kantaa toista. Naisen voima on hänen kehossaan, miks ei siis rakastais sitä, sielun sijaa? Naisen luova voima on hänen Jumalattaruutensa, vapaa olemuksensa. Nainen on sielun sija, jossa rakkaus voi pelotta ilmentyä. Siis olkoon vapaa nainen, itseään kiitoksella kantava.