Muutaman viikon aikana on noussut muistoja lapsuudesta esiin. Muistatko miltä uusi nukke tuoksuu, miltä tuntuu barbie-hevosen mokkakarva, entä kiiltävät tarravihkot?
Rakastin asetella leluja kuvaelmiin. Minä, vanha sielu, rakensin sohvalle hoveja valtiattarineen, valtiaineen, hoviväkineen. Ja mikä harmonia vallitsikaan! Mikä ylimystön armollisuus ja seuraajien altis uskollisuus. Mukana oli myös eläinkuntaa ja kaikki se mitä mielikuvituksella kykenin näkemään.
Nyt kun olen kohta kolmekymppinen, olen saanut mielikuvituksen lahjan takaisin.
Tiedekin sen sanoo. Ihminen kykenee näkemään vain sen mihin uskoo.
Iltaisin pidän silmiäni kiinni, että kykenen epäuskoltani näkemään luonani vierailevat hovit, taivasväen, jonka kosketus on niin pehmeä lissupienen poskella.