Kahvia ja muita kirjoituksia vuodelta 2011

2

Pengoin vanhoja tekstejä ja löysin kirjallisen lopputyöni. Olipa söpöä tavata itseni viisi vuotta sitten. Olin niin rakas. Koin yksinäisyyttä ja vetäydyin kuoreen kun muu maailma pelotti. Muru minä. Nyt tuntuu niin rakkaalta katsoa itseään ja antaa olla just sellanen ku on. Mä kirjoitin taidekoulun kirjastossa, jossa inspiroivat taidekirjat ympäröi mua ja oli rauhallinen ja hijainen fiilis. Koiranpentuni rehkas ja riehu kirjastossa ja väsyttyään se tuli takkini päälle kerälle nukkumaan. Muistan vieläkin miltä sen vauvatassut tuoksu ku se nukku, niistä nousi nokkaan suloinen lemu <3 Hain teekupposen ja kirjoittelin puhtaaksi tekstiä. Tunsin olevani sieluni kodissa. Kosketin maailmankaikkeuden  taiteilijaa. Oli hyvä olla.

Ja silloinkin mulla taisi olla kosminen rakastaja ;)
Kuvataidekoulun kirjallinen lopputyöni löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://theseus.fi/…/hand…/10024/30402/Rasinkangas_Liisa.pdf…

 

Kahvia

Mies tulee ja hengittää. Menee ja toimittaa. Hiipii varoittamatta huoneeseen, avaa
pannun ja lataa. Kahvin porinassa istuu kädet yhdessä suun edessä ja katsoo kohti.
Miehen kysymykseen vastata:
– Odota hetki, mä keskityn nyt, mutta ole siinä, niin kohta tulen.

Mies astuu rinnalle kurassa, avaa suun ja nauraa. Sen ihosta tulee tuoksu nenään ja saa
aivastamaan ilosta. Joku kännykkäkorvainen nainen kulkee ohi ja puhuu:
– Mikä sillä ny, mikä sillä ny? Soita sille ny ja sano, että minä tulen.

Lintata saappaita katuun ja katsoa lasista itseään kulkemassa saappaissa. Hyppiä joka
toiselle ja tunkea kohmeiset sormet syvälle taskuihin, kun ohi pyrähtää ihmisiä.
Kulman takaa tulee mies.

Tulee ja hengittää, istuu siniseen tuoliin, kaataa kahvia. Avaa keksirasian ja tarjoo.
Polveni leuassa ja naama viltissä. Silmät ovat ihan kiinni ja ne valuu. Mies nousee
ylös, käy viereen

Yksinäisyys murustelee polvilta lattialle, tulee viereen.
Keksin muruja matolla, jota suunnitella pesevänsä kesällä ja kaataa kahteen kuppiin
kahvia, joista toinen jää juomatta.

Keikkua polkimilla ja sotkea rantaan, painua jään rajaan. Kaukana joku istuu ja on.
Nykii väliin pilkkiä. Mies, jakkara ja pulkka. Tuulipukuinen nainen juoksee vierestä.
– Tyttö hei, ne jäät ei kyllä enää kestä. Toi selkähän on ihan sohjoa.

Illalla miehellä on kauppakassi mukana. Se riisuu takin eteiseen ja tulee sukkasillaan.
Seisoo keskellä lattiaa kysyvä ilme kasvoilla.
Keksinmuruja juuriharjassa mäntysuopaan liuenneena. Liesituulettimesta kuuluu
puhetta ja raitaista monta metriä pitkin laituria.
Kahvia mukissa istua kädet suun edessä, Sulkea silmät ja katsoa kohti.