Jumalatarmuotokuvia maalatessa olen saanut kohdata omia pelkojani naisen kehooni ja maalaamiseeni liittyen. Pelkoni ovat että en kelpaisi tällaisessa kehossa. Että en kelpaa tällaisilla maalauksilla.
Olenpas saanut tehtävän! Maalaa Lissu Jumalatarmuotkuvia! No joo! Maalaa naisen kehoja, Maalaa näkyväksi kehon pyhyys. No joo. Sanon minä kanssa.
Jo maalaaminen saattaa nostaa pelon että en kelpaisi, niin liitäpä siihen naisen keho. Kukapa nainen ei joskus ajattelisi, että hänen kehonsa olisi puutteellinen, vaillinainen, aivan väärä. Että kun hänelle arvottiin kroppaa, sai hän mutanttihirviön kehon. Haa! Minä tiedän. Pienenä tyttönä luulin ettei musta tuu ikinä naista. Rintojen kasvu sattui sairaasti. Ja vaikka kipua oli, ei rinnat oikeen kasvaneet edes. Ajatelin että tän täytyy olla vitsi. Että olisin ollut vitsi naisesta. Luunikin paistoivat. Ihmiset luulivat uimarannoilla, että olen anorektikko, ha. Ja mulle ku maistui ruoka, söin ku hevonen (syön edelleen paljon), mutta silti pysyin luisevana mutanttina. Oli omituista olla. Olla joku, josta olisi pitänyt tulla nainen. Sellainen nainen kuin lehdissä, sellainen kroppa kun naisilla yleensä oli, kuin äitini ihana vartalo, pehmeä.
Luulin tosiaan että piti tulla kuvastojen nainen. Tai olisin perinyt sukuni muodokkaan naisenkehon. Mutta ei tullut ei. Ei tullut sitä mitä luulin
Sillä mustapa tuli Jumalatarnainen. Jumalan nainen. Jumalattaren tytär. Taikka elämännainen, kuinka vain halutaan.
Sellainen kuin kaikki naiset on. Ei verrattavasissa oleva. Ainutlaatuinen. Avaruusolento. Ihme.
Hiukan olen hoksannut, että Elämätär, Jumalatar, Kaikkeustar ei tunne muotoa. Hän on rajaton.
Vaikka Kehon upeus on sen kauneus meidän kulttuurissamme, on kehon sisältämä sisäinen voima upea ja uljas. Sisäinen voima sytyttää kehon eloon ja elävöittää kaikki ja kaiken jotka sen näkevät ja kokevat.
Olemme määritelleet sen mikä on kaunista. Olen rohkea. Olen siunattu. Olen arka. Otan vastaan luottamusta. Sillä tällä maalausmatkalla astun tuntemattomaan, jossa kiltin tytön kuvaan astuu vanha viiksihuulinen noita-Jumalatar, kauniin naisen kuvaan muotopuoli-akka-jumalatar. Mysteerin maasta nousee kulttuurimme pelkäämät hallitsemattomat naiseuden voimat, voimat jotka poltettiin, hukutettiin, vaiennettiin. Kun pelättiin omaa voimaa.
Aion unohtaa määritelmän kauniista ja oikeasta. Haluan vain maalata sen mitä kuvana nousee.
Ja lopuksi tahdon kiittää Yhtä Voima Naista! Äitiäni. Kiitos! Olet rakas ja kiitetty! Ja äiti rakas, älä huolestu! Syön kunnolla ja käyn lenkillä ja voin hyvin. <3 Rakastan sinua <3
”…kun yöllä kuumien lähteiden lähellä sytyttetyllä nuotiolla näin alastoman noin 35-vuotiaan naisen, jonka rinnat olivat lasten saannin tyhjentämät ja vatsa juovikas raskausarvista. Olin hyvin nuori ja muistan olleeni pahoillani hänen vaalean ja ohuen ihonsa vaurioista. Joku soitti marakassia ja rumpua, nainen alkoi tanssia hiukset, iho, rinnat ja raajat eri suuntiin liikkuen. Miten kaunis hän oli, miten täynnä elämää. Hänen viehkeytensä oli musertavaa. … Näin voiman, joka naisen keholla on, kun se on herännyt eloon sisältä käsin. … Näin taas jotakin mitä oli opetettu olemaan huomaamatta, voiman, joka keholla on. Kehon kulttuurinen voima on sen kauneus, mutta kehon sisäinen voima on harvinaista, sillä suurin osa on ajanut sen pois kiduttamalla tai häpeämällä ruumistaan.”
-Clarissa pinkola Estes, Naiset jotka kulkevat susien kanssa
Naiseksi tuleminen on kehoon tulemista
Kiitos!