Humallu elämästä mon cheri!

image

Maalaan livenä galleria Allissa Keravalla. Tylsänä tuijotan kuivaa, valkoista kangasta. Ahdistavat muistot pakkomaalaamisesta tulee mieleen. Nyt vain hengittelen. Koskettelen kangasta Tärpätissä ja maalissa kastetulla letkeällä maalausnesteellä.
Maalaan värialueita kuin ennen taidekoulussa, kun koitin etsiä polkua pakkotehdä jotakin oikeaa taidetta- maailmassa.
Kesken kaiken tajuatämähtää tietoisuuteen. Mikä kunnia!!!
Ranskalainen taiteilija saapuu paikalle:
(hän puhuu suomea ranskalaisittain korostaen)

taiteilijan on vapaus.
Siksi olet taiteilija. Vapaus on ainut syy maalata. Ainut syy olla elossa. Nauti elämästä! Opettelisit naukkailemaan laadukasta viiniä!
Taiteilija itse valitsee intohimon!
Hän itse maalaa kuun taivaalle!
Koska taiteilijan täytyy, sillä hän on vapaa! Ah!

Itku, ilo, ikävä, riemu, raivo, pelastus, armo, intohimo. Nämä kaikki minussa. Lyön käden suulle ja haukon henkeä.
Kiitos!
Kuva on äkkiä valmis. Ranskalainen sanoo, et kuvan ei tartte tulla koskaan valmiiksi. Taiteilija päättää milloin lopettaa.
Keitän vahvaa ja hyvää kahvia. Siirryn ulos ranskalaiselle puutarhatuolille ja nautin vieraani kanssa merinäköalasta Keravan keskustassa.
Kahvi kelpaa viinistä!
Ihmisen on vapaus!